Siskoni päätti minun tarvitsevan muitakin kasveja kuin ruma kuoleva palmuvehkani, joten hän toi minulle omasta rönsyliljastaan istuttamansa vauvarönsyliljan. Otin kasvin vastaan, kun minulle vannottiin sen olevan helpoin kasvi hoitaa ikinä. Tämän lisäksi pyysin selkeät hoito-ohjeet ja noudatin sitten niitä kuuliaisesti, jättämällä jopa kasteluveden aina seisomaan kastelukannuun ennen kuin se päätyi multaan. (Nykyään samaisen kastelukannun pohjassa on mielenkiintoinen vihreä kasvusto, koska siinä seisoo aina vettä.)
 |
| Ensimmäinen rönsyliljani, "äiti kasvi", vanhassa ruukussaan. |
Vanhin rönsyliljani on lahjakkaasti tiputellut vanhempia lehtiä pois, joten sen kaikki lehdet ovat vieläkin tuorean vihreitä, mikä on minusta vain mukavaa. Kaksi vanhaa kukkavanaa poistin vähän aikaa sitten ja hellämielisenä otin kaikki siitä kasvavat pienet rönsyliljat talteen vesilasiin. Halusin antaa kasvin keskittää voimansa enemmän omien lehtiensä kasvattamiseen kuin lapsiensa. Kukkavanat myös tuppasivat tunkemaan tielle ruokapöydän ääressä...
Vanoista kuitenkin otin jo ennen poistoa pistokkaan, jonka istutin pieneen kuppiin, tämä oli ensimmäinen kerta kun istutin itse kasvin. Siskoni oli puhunut jonkinlaisesta "salaojituksesta" astiaan, jossa ei ole reikiä pohjassa. Tarvikkeiden puutteessa pilkoin kertakäyttö syömäpuikot kupin pohjalle ja iskin mullat päälle. Kastelin kasvia varovaisesti, jotta pohjalle ei kertyisi kamalaa kosteutta, vain kun multa tuntui aivan rutikuivalta.
 |
| Ensimmäinen istutukseni syömäpuikkopalojen päälle. |
Kasvi rupesi kasvamaan ihan mukavasti juurtumisen jälkeen ja siirsin sen vähän aikaa sitten uuteen isompaan ruukkuun. Oli hauskaa kaivaa kasvi astiastaan ja tutkia, mitä sen sisällä oli tapahtunut. Syömäpuikkojen palaset eivät olleet paljoa juuria pidätelleet, juuret olivat nimenomaan kääriytyneet niiden ympärille sulkien palaset sisäänsä - niitä oli kiva nyppiä sieltä pois. Salaojitus ehkä hieman epäonnistui, mutta kasvi voi kuitenkin hyvin ja siirto toiseen ruukkuun onnistui hyvin. :)
 |
| Ensimmäinen istutukseni uudessa isommassa ruukussaan, jonka otin "äiti" rönsyliljalta. |
Tuijotellessani vesilasissa olevia seitsemää pientä rönsyliljaa ihmettelin, minne istutan ne kaikki mukamas. Lopulta keksin rakentaa niille itse eräänlaisen kukkalaatikon. Kaivoin kameranjalustani vanhan laatikon, leikkelin sitä ja vuorasin ilmastointiteipillä sekä muovipussilla sen. Ikävän ulkonäön peitin lahjapaperilla, jonka toivoin kärsivän mahdollisimman vähän kosteudesta. Laatikon pohjalle tein vieläpä rei'itetyn tason, jonka alle jäi tilaa ylimääräiselle vedelle. Taso saattoi kuitenkin hieman romahtaa mullan painon alla, koska olisin voinut paremmin kiinnittää huomiota sen kiinnittämiseen paikoilleen - ehkä sitten seuraavassa versiossa.
 |
| Viisi pelastettua pientä rönsyliljaa ja niiden kotitekoinen kukkalaatikko. |
Myöhemmin lisäsin laatikkoon lisää multaa, koska se tuntui painuneen alas, tai sitten olin vain alunperin laittanut sitä aika varovaisesti pelätessäni sen kosteuden vaikutuksia lahjapaperiin. Mullan lisääminen kuitenkin peitti kasvit jonkinverran ja pelkäsin, miten ne sieltä nousee, mutta nyt uusia lehtiä on alkanut nousta mukavasti mullan syövereistä. Tähän mennessä kasvit ovat kuitenkin kasvaneet aika vähän, suurin kasvu tapahtui vielä ollessa kiinni kukkavanoissa. Odottelen päivää, jolloin kasvit ovat isompia ja peittävät paremmin laatikon, sekä tekevät kukkavanoja ilokseni. Ehkä silloin osaan jo irrottaa lopulta ne vanat ja heittää kaikki pienet "suloiset" rönsyliljat pois - ennen kuin asuntoni hukkuu näihin kasveihin.
 |
| Rönsyliljalaatikko mullan lisäämisen jälkeen - uusia lehtiä nousemassa jo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti