3. Palmuvehka

Palmuvehkani ostettiin alunperin äitini toimesta edelliseen kotiimme. Ostimme sen Viherlandiasta todella lämpimänä kesäpäivänä (2005) ja kuljetimme sen (ja muita kasveja) pyörän avulla kotiin, minä istuen tarakalla kasveja sylissäni. Kasvi oli meillä olohuoneessa aina siihen asti kuin muutto tapahtui ja minä sain sen uuteen asuntooni omaksi kasvikseni. Olin saanut seurata, miten helppo hoidokki se oli, joten uskalsin yrittää sen pitämistä hengissä yksin. Palmuvehkani oli kuitenkin jo vanha ja täysin räjähtänyt: siitä kasvoi rumia versoja sinne tänne sikin sokin. Epäilin hoitotaitojani, kun kasvissa oli tummia läikkiä kaikkialla paitsi uusissa varsissa. Lopulta siskoni totesi, ettei sitä tuollaisena voi katsella. Hän ilmestyi paikalle mullan kanssa ja repi kasvin palasiksi pelastaen vain kaksi uutta vartta ja niille pienen möykyn juuria.

28.2.11 Keittiön pöydällä oleva uudistunut palmuvehkani

Epäillen katsoimme murhatun oloista kasvia täysin muuttuneena. Tämän suuren muutoksen jälkeen kasvi pysyikin sitten täysin muuttumattomana pitkään: kuukausien ajan sain miettiä, onko se elossa vai vain kuollut vihreänä pystyyn. (Olin joskus pitänyt irronnutta palmuvehkan lehteä itselläni ja se pysyi todella pitkään vihreänä ja elävän näköisenä.) Yksi aamu minulla meni hermot tuohon isoon tyhjän oloiseen ruukkuun ja tuikkasin sinne multaan muutaman klementiinin siemenen, joita tuppautui suuhuni aamupalalla. Myöhemmin asetin kelmun päälle ja kastelin satunnaisesti palmuvehkan juurelle. Eräänä sunnuntaina palattuani kotiin repäisin kelmun pois rumuutensa takia, mutta löysinkin sen alta yllätyksiä: itäneitä klementiinejä ja uuden varren alun palmuvehkalle! Yllättävän nopeasti kasviin nousi uudet ihanan tuorean vihreät lehdet, joista innostuin paljon saadessani todisteen, että kasvi elää vielä oikeasti! Tämän jälkeen hiljaiselo onkin sitten taas jatkunut.... :) Tykkään kuitenkin paljon enemmän tällaisesta yksinkertaisesta kolmen varren palmuvehkasta, kuin niistä räjähtäneistä versioista, joita kaikkialla näkee.